 |
|  |
| | | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
| |
|
KUUKAUDEN TANSSITAITEILIJA Toukokuun 2010 tanssitaiteilija Riku Lehtopolku Riku Lehtopolku (1985) on ulvilalaislähtöinen freelance-tanssitaiteilija, joka on opiskellut Tanssikoulu Liisa Nojosella ja suorittanut tanssialan perustutkinnon näyttötutkintona Tampereen konservatoriossa. Lehtopolku on toiminut tanssijana mm. teoksissa Black Water (Uotinen, 2010), Hiljainen (Valkama 2010), Value (Mandelin, 2010), Virtaa vastavirtaan (Sistonen 2009), Petrushka (Uotinen 2008), Viettelevä tuuli (Nojonen 2006), Wanha (Saarinen 2005) ja koreografina teoksissa Waste Land ( Lehtopolku 2009) ja Echoes (Lampinen, Lehtopolku 2006).
Riku Lehtopolku Riku Lehtopolku päätyi tanssitunneille kahden isosiskonsa jalanjäljissä. Rikun ollessa neljävuotias äiti tiedusteli myös Rikun halukkuutta kokeilla tanssia. Ja sillä tiellä Riku on edelleen. Riku pääsi erikoiskoulutusluokalle kymmenvuotiaana, jonka jälkeen tanssista tuli osa hänen päivittäistä elämäänsä. Ensimmäinen muistikuva esiintymisestä on ravun rooli Tanssikoulu Liisa Nojosen oppilasnäytöksessä. Riku muistaa käyneensä varta vasten Porin teatterin puvustossa teettämässä sakset vaahtomuovista esiintymisasua varten. Porissa on aina ollut vakituisen opetushenkilökunnan lisäksi paljon vierailevia opettajia ja Riku kokee olevansa onnekas, että on jo hyvin nuoresta lähtien saanut kokemuksia monenlaisesta tanssista.
Kuva teoksesta Virtaa Vastavirtaan/ kor. Sistonen
Riku ei osaa sanoa, milloin teki päätöksen ryhtyä ammattitanssijaksi. Hän aloitti tanssiopinnot niin varhain, että oikeastaan päätös on ollut olla jättämättä tanssia missään vaiheessa ja näin päätös on hajautunut varsin pitkälle ajanjaksolle. Nykyään Riku tekee töitä tanssijana Pori Dance Companyssa, minkä lisäksi hän on työskennellyt vierailevana tanssijana mm. Suomen Kansallisbaletin, Skånes Dansteaterin ja Oulun Kaupunginteatterin tuotannoissa. Viimeisen neljän vuoden ajan hän on toiminut Jorma Uotisen assistenttina, mm. Tanskan Kuninkaallisessa baletissa sekä Suomen Kansallisbaletissa. Opetustöitä Riku tekee säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt meneillään on aamutuntien pitämistä Kansallisbaletissa sekä nykytanssitunteja Kansallisoopperan balettioppilaitoksella.
Kuva teoksesta Carpe Diem/ kor. Nojonen
Arki muuttuu Rikun kohdalla koko ajan. Viime elokuun jälkeen hän on tehnyt töitä mm. Porissa, Helsingissä, Malmössä, Reykjavikissa ja Hanoissa. Arki löytyy Rikulle helpommin ulkomailla kuin kotimaassa työskennellessä. Suomessa on aina monta rautaa tulessa eikä mitään tasaista päivä- tai viikkorytmiä, ulkomailla taas on aina ollut meneillään vain yksi produktio kerrallaan. Näin on helppo päästä kiinni uuteen arkeen ja sen käytäntöihin. Varsinainen taiteellinen työskentely on hyvin samanlaista kaikkialla, vaikka puitteet ja talon tavat eroaisivatkin toisistaan.
Kuva teoksesta Virtaa vastavirtaan/ kor. Sistonen
Tällä hetkellä Riku kokee olevansa ennen muuta tanssija, vaikka tekeekin töitä myös koreografina, koreografin assistenttina sekä opettajana. Palo tehdä omaa koreografiaa kytee koko ajan voimakkaana, mutta se vaatii niin paljon aikaa, että sovittaminen tanssijantöiden lomaan on usein vaikeaa. Hektisen työperiodin jälkeen jää helposti päälle liian iso vaihde ja silloin on hyvä nollata itsensä. Silloin Riku käy läpi, aina tilanteen sen salliessa, kolmen päivän katkaisuhoidon, jolloin hän on yksin kotona eikä poistu asunnostaan mihinkään. Riku pohtii, että nuo päivät ovat kammottavia, kun olo on tyhjä ja tarpeeton. Paikallaan on vaikea olla, mutta toisaalta ei jaksa keskittyä mihinkään kolmeakymmentä sekuntia kauempaa. Jakson tervehdyttävä vaikutus on kuitenkin joka kerta ilmeinen. Vapaa-aikana Riku ei juuri kuuntele musiikkia, vaan tarvitsee hiljaisuutta vastapainoksi töiden parissa kuulemansa valtavan musiikkimäärän jälkeen.
Kuva teoksesta Meeting Point/ kor. Sistonen
Riku pitää itseään elämäniloisena ja nauttii ihmisten kanssa olemisesta. Hän saattaa kuitenkin varsinkin väsyneenä ja nälkäisenä ärsyyntyä monista asioista, mutta tyyntyy nopeasti ja siksi suhtautuu sisäiseen ailahtelevaisuutensa rauhallisesti. Katkeruus, pihiys ja muiden pitäminen itsestään selvinä ovat Rikun mielestä ikäviä piirteitä ihmisessä. Onnelliseksi Rikun saavat läheiset ihmiset sekä onnistuminen missä tahansa asiassa, jota on työstänyt pitkään. Jälkiruokaa Riku syö aina. Tämä oli hänen uudenvuodenpäätöksensä jo joitakin vuosia sitten. Macaron-leivokset ovat Rikun suurta herkkua, erityisesti ulkona syötynä. Anna-Leena Härkösen kolumnit ja Coco Chanelin lausahdukset ovat Rikusta hulvattomia. Kotoilu on mukavaa ja Riku jaksaa väsymättä pohtia kotinsa sisustusta. Varsinkin valaisimet ovat hänen heikkoutensa. Riku innostuu aina oivaltavasta suunnittelusta ja taidokkaasta käsityöstä.
Kuva teoksesta Echoes/ kor. Lampinen, Lehtopolku
Riku ei halua asettaa liian selkeitä ja tiukkoja odotuksia tulevaisuudelle. Ja selventää: " Jos odotan tulevaisuudelta itselleni neliön muotoista ovea ja omaksun kuution muodon, mutta ovi onkin pyöreä, olen pulassa. Elämä on viime vuosina ollut varsin odottamatonta, ja nestemäisenä on helpompi mukautua vastaantuleviin tilaisuuksiin ja nähdä kaikki mahdollisuudet." Rikun mottona voisi toimia "Viä roskapussi mennesäs" Heli Laaksosen runosta. |
