Kuukauden tanssitaiteilija

Tarmo Karivirta

Tarmo Karivirta (1963) on turkulainen tanssija. Hän on työskennellyt kiinnityksellä Aurinkobaletissa mm. teoksissa Sininen Portti (Carlsson 1992), Maan ääres (Monni 1995), Serenaadi (Numminen 1997), Uniooma (Pahkinen 1999), Kuuhullut (Kekäläinen 2000), Virgo (Poolamets 2001) ja freelance tanssijana mm. Savonlinnan Oopperajuhlat Turandot (Halmen, Amberla 2003), Turun kaupunginteatteri Kaislikossa suhisee (Sandqvist 2004),  Kasviprojekti (Renvall 2010)

 

Teini-iässä Tarmo kiinnostui ensin teatterista. Muutamien teatterikurssien jälkeen hän kuitenkin hakeutui tanssin pariin. Tarmo harrasti aktiivisesti urheilua, joten tanssissa kiinnosti juuri sen fyysisyys. Ensimmäiset muistot tanssitreeneistä oli lähinnä se kuinka vaikeaa tanssi oli, urheilutaustasta huolimatta.

 

Tarmo opiskeli tanssia Vantaan lapsibaletissa, Oopperan balettikoulussa, Helsingin Tanssiopistossa sekä Cape Cod Conservatoryssa ( U.S.A ). Tanssin opiskelussa pitää pyrkiä sitkeästi ja lannistumatta päämääräänsä. Tarmo on kiitollinen, että hänellä on ollut muutamia hyvin ammattitaitoisia ja päteviä opettajia, jotka kannustivat häntä eteenpäin. Merkillepantavaa Tarmon mielestä on, että kannustavimmat opettajat olivat myös itse olleet huipputanssijoita, joten heillä oli laaja näkemys tanssista.

Aurinkobaletti: Tarxan (1995)
Koreografia: Tuomo Railo
Valokuva: Roni Lehti
Kuvassa: Tarmo Karivirta ja Nina Renvall

 

Vuonna 1990 Tarmo sai kiinnityksen Aurinkobalettiin, missä hän varsinaisesti, omien sanojensa mukaan, oppi tanssijan ammatin. Tarmo työskenteli Aurinkobaletissa vuoteen 2001 asti ja senkin jälkeen on vieraillut vanhoissa teoksissa. Aurinkobaletin ajoilta on jäänyt mieleen monta persoonallista koreografia, joiden teoksissa Tarmolla oli mahdollisuus tanssia mm. Virpi Pahkinen, Ari Numminen ja Raija Lehmussaari. Vuosina 1998-1999 Tarmo työskenteli myös hetken Tanssiteatteri Raatikossa. Tällä hetkellä Tarmo työskentelee freelance tanssijana ja tanssinopettajana. Parhaillaan hän on mukana Nina Renvallin huhtikuussa ensi-iltaan tulevassa teoksessa Mieskeidas.

Aurinkobaletti: Maan ääres (1995)
Koreografia: Kirsi Monni
Valokuva: Roni Lehti

 

Tarmon arkeen kuuluu myös vahvasti tyttärestä huolehtiminen ja hänen taitoluisteluharjoitukset. Tarmolle oma tytär on tärkeä, jota rakastaa ja joka saa hänet onnelliseksi. Tarmo vihaa välinpitämättömyyttä ja kylmyyttä, mitkä tuntuvat olevan kovin yleisiä piirteitä nykypäivänä. Hän on mies joka on huomannut, että mitään tai ketään ei kannata ottaa itsestäänselvyytenä.

 

Tulevaisuudessa hän aikoo jatkaa tanssin parissa työskentelyä ja toivoo että isona hänestä tulee parempi ihminen ja isä.
Tarmo on taiteilijaperheen lapsi ja oppi jo varhain että taiteilijaksi tullaan vasta vuosien ja vuosikymmenten kokemuksen kautta. Taiteilijaksi ei valmistuta
koulunpenkiltä. Tarmo toivoo että jonain päivänä voisi kutsua itseään taiteilijaksi. Tanssijana ja Tarmona hän kuitenkin haluaa sanoa, että taide on tärkeintä ja sitä pitää tehdä antaumuksella ja intohimolla, sekä oppia
uutta läpi elämänsä.