Jonna Aaltonen (1972) on freelance tanssitaiteilija, joka on valmistunut Turun konservatoriosta 1995. Hän on toiminut tanssijana jo yli viidessäkymmenessä teoksessa ja työskennellyt kiinnityksellä Tanssiteatteri ERIssä, Norrdans'issa ja Älvsborgsteater'issa Ruotsissa sekä Volksoperassa Wien'issä, Itävallassa. Lisäksi Jonna Aaltonen on tanssinut freelancerina mm. teoksissa: Ikuisesti sinun (2006), Suurperhe (2006), Oktoberord (2007), Sininen ooppera (2007), Aika kaiken aikaa (2007) ja Tukholman kuninkaallisessa Oopperassa Mats Ek'in koreografiassa Orfee (2007)

 

 

 

Jonna Aaltonen aloitti neljä vuotiaana satubaletin Maarit Virkin ohjauksessa ja siirtyi kuusi vuotiaana Mirja-Liisa Herhin oppiin Turun tanssiyhdistykseen. Tanssitaiteilija Suvi Pohjonen oli siihen aikaan Jonnan ehdoton esikuva. Jonna oli tanssiharrastuksessaan alusta lähtien innokas ja lahjakas oppilas ja opettajat suosittelivatkin hänelle tanssin jatko-opintoja. Lukion jälkeen Jonna kuitenkin valitsi yliopiston ja opettajakoulutuksen. Muutaman vuoden opiskelun jälkeen opinnot eivät kuitenkaan enää tuntuneet omalta vaan tanssi veti puoleensa. Jonna pääsi opiskelemaan Turun konservatorioon tanssia ja lähti opintoihin ja taiteilijaelämään uteliaasti mukaan. Katsotaan mihin tie vie ja aina voi palata opettajakoulutukseen, jos ei vie. Mutta se vei.

Kuva: E.Bolius

 

Valmistumisen jälkeen Jonna työskenteli kiinnityksellä Turussa Tanssiteatteri ERIssä vuoden ja sen jälkeen vielä useassa produktiossa. Koulusta saamansa kontaktin avulla tie vei Ruotsiin Norrdans-ryhmään. Siellä Jonna viihtyi kaksi ja puoli vuotta. Muutaman Suomessa työskennellyn vuoden jälkeen Jonna päätti, että tähän tämä ei jää! Kansainvälinen työ kiinnosti ja Jonna lähti Eurooppaan työtä hakemaan. Koetanssitilaisuuksia ehti kertyä mm. Pariisista, Genevestä, Rotterdamista, Munchenista ja Budapestista, ennen kuin Wienissä onnisti. Jonna sai kiinnityksen Wienin Volsoperaan kolmeksi vuodeksi. Wienin jälkeen Jonna työskenteli hetken Suomessa, ennen kuin uusi kiinnitys Ruotsin Älvsborgsteaterns Dansensemble'ssa alkoi 2003.

Kuva teoksesta MovingLight /2008

 

Paljon ulkomailla ja kotimaassa työskennelleen Jonnan mielestä tanssijan perustyö on pitkälti samaa maasta riippumatta. Se koostuu kaikkialla oman kunnon huolehtimisesta, tekniikkaharjoittelusta, uusien produktioiden harjoittelemisesta ja esityksistä. Koreografista riippuen työmetodit vaihtelevat, mutta eniten Jonnan mielestä työhön vaikuttaa näyttämöiden koko. Pienillä näyttämöillä kontakti yleisöön on välitöntä, ja isoilla näyttämöillä taas on enemmän glamouria, mutta kontakti yleisöön viitteellisempää.

Kuva teoksesta TIMELINE /2006

 

Jonna on onnellinen, että on saanut tehdä paljon erilaista tanssijan työtä ja olla mukana monenmoisissa produktioissa. Jonna muistaa lämmöllä Wien'issä Museums Quartier-kulttuurikeskuksen avajaisten improvisaatio keikkaa, jossa tanssijat esiintyivät iltapuvuissa vuohien kanssa. Mieleen on jäänyt myös yhtenä huippuhetkenä Wienin Joutsenlampi Remix. Kosketus muistaa-teoksen harjoitusprosessi oli Jonnan mielestä mahtava ja ainutlaatuinen kokemus, samoin kuin Surujen kerääjä tanssi-improvisaatio vuoden 2008 Läntisen tanssin aluekeskuksen tuottamassa Tanssivassa joulukalenterissa.

Surujen kerääjä /Tanssiva joulukalenteri 2008
Kuva: Riikka Campomanes

 

Tällä hetkellä Jonna työstää Samuli Roinisen koreografiaa Valkoisen suorakulmion rakastavaiset, joka saa ensi-iltansa 17.3.2009 Turussa. Teoksessa tanssivat Jonna ja Samuli haastavat toisiaan tanssillisesti ja runon voimin. Jonna mainitsee, että hänen mielestään tanssijantyön suola on, miten kääntää virheet voitoksi ja osaksi tanssiteosta. Hän osallistuu myös mielellään koreografian tekoon ja luonnostelee liikettä yhdessä koreografin kanssa.

Valkoisen suorakulmion rakastavaiset teoksen harjoituksista
Kuvassa: Jonna Aaltonen ja Samuli Roininen
Kuva: E. Bolius

 

Jonna iloitsee pienistä asioista ja on kiltti ja positiivinen. Hän on nautiskelija, joka pitää arjen luksuksesta ja kauniista asioista. Jonna on myös päättäväinen, kohtuullisen kunnianhimoinen ja järjestelmällinen. Hän pitää kotipuuhastelusta ja nauttii ulkoilusta, elokuvista, saunasta ja uimisesta. Kouluaikoina Jonna harrasti uimahyppyjä ja intoutuu joskus vieläkin hyppäämään perushyppyjä.

Jonna pitää vaihtelusta kuten Suomen vuodenajoista, mutta mainitsee jääneensä myös osaksi muutoksen koukkuun. Työ samassa paikassa tuntuu Jonnasta vaikealta, vaikkakin hän ihailee ihmisiä, jotka siihen kykenevät pysyen silti luovina.

Jonna uskoo, että surujen summa on vakio eikä siksi tuleen pidä jäädä makaamaan. Jonna toivoo löytävänsä kehollisesti armollisemman tavan tehdä työtä. Esiintyminen on Jonnalle läheistä ja omaa ja siksi hän toivookin pysyvänsä näyttämöllä mahdollisimman pitkään.

Tällä hetkellä Jonna tulee myös meidän kaikkien olohuoneisiin TV'n kautta mainoksen viehättävänä parkkipirkkona:)