Anna Torkkel (-75) on turkulainen tanssitaiteilija. Hän valmistui tanssijaksi Turun konservatoriosta vuonna 1997, jonka lisäksi hän on opiskellut Svenska Balettskolanissa Tukholmassa, Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitoksessa, Fontys Hocheschule Dansacademiessa Tilburgissa sekä School for New Dance Developmentissa Amsterdamissa. Hänen viimeisimpiä teoksiaan ovat mm. Olen lintu (-07), My favourite part…. (-06), Me oltiin Mjösundissa (-05), CARLO FOR EVER (-05) ja Todellisuudessa vain putosin rentona alas (-04).
Anna Torkkel on Ehkä tuotantoa –tekijäkollektiivin perustajajäsen, Läntisen tanssin aluekeskuksen hallituksen varajäsen ja Pikinini Meri ry.:n hallituksen jäsen.
Anna Torkkel (-75) on turkulainen tanssitaiteilija. Hän valmistui tanssijaksi Turun konservatoriosta vuonna 1997, jonka lisäksi hän on opiskellut Svenska Balettskolanissa Tukholmassa, Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitoksessa, Fontys Hocheschule Dansacademiessa Tilburgissa sekä School for New Dance Developmentissa Amsterdamissa. Hänen viimeisimpiä teoksiaan ovat mm. Olen lintu (-07), My favourite part…. (-06), Me oltiin Mjösundissa (-05), CARLO FOR EVER (-05) ja Todellisuudessa vain putosin rentona alas (-04).
Anna Torkkel on Ehkä tuotantoa –tekijäkollektiivin perustajajäsen, Läntisen tanssin aluekeskuksen hallituksen varajäsen ja Pikinini Meri ry.:n hallituksen jäsen.
Baletti vei pikkutytön Anna on kolmesta sisaruksesta keskimmäinen ja halusi isosiskonsa perässä balettitunneille. Hän aloitti 3-vuotiaana satubaletin Turun tanssiyhdistyksessä (sittemmin Turun seudun tanssioppilaitos).Annalla on paljon voimakkaita muistoja tanssiharrastuksen alkuajoilta, ja muistaa vieläkin osia ensimmäisten esitysten koreografioista esiintyessään mm. pupuna ja leskenlehtenä. Tanssiharrastus syveni ja noin 10-vuotiaana Anna alkoi suhtautua tanssiin vakavasti. Hän muistelee ottaneensa 12-vuotiaana kylmiä suihkuja karaistakseen itseään ja samaistuakseen esikuvaansa Anna Pavlovaan. Pikkusisko sai usein toimia varpaidenojennusharjoituksissa painona ja venytysapulaisena. Hyvä suhde tanssiopettajiin ja heidän kannustuksensa sai Annan kouluttautumaan ammattitanssijaksi. Turun seudun tanssioppilaitoksesta saatu hyvä pohja antoi valmiudet siirtyä opiskelemaan balettia ammattimaisesti Svenska Balettskolaniin.
Muuttuva tanssijuus Tänä päivänä Anna Torkkel arvostaa klassista koulutustaan ja osaa nähdä sen hyödyn ja merkityksen työssään. Kymmenisen vuotta sitten eläessään tietynlaista murrosvaihetta hän koki koulutustaustansa kehollisena ja henkisenä vankilana, josta olisi mahdoton päästä ulos. Fyysisesti muutokseen pakotti nilkkaleikkaus, mutta Anna oli myös henkisesti valmis muuttamaan tanssijuuttaan. Lukuisat opinnot ja jaksot Hollannissa ovat tuoneet hänet siihen mitä hän on nyt: tuottelias, muuntautumiskykyinen tanssija ja koreografi, joka on kiinnostunut kokeellisesta tekemisestä ja tanssin rajapinnoista. Hollannissa oleskelu on tuonut hänelle paljon kansainvälisiä tanssikontakteja ja hyviä ystäviä. Amsterdamissa Anna tutustui myös japanilaiseen Tashi Iwaokaan, jonka kanssa hän perusti Ehkä tuotantoa -tekijäkollektiivin vuonna 2004. Ehkä tuotantoa on riippumaton kansainvälinen tanssin ja esittävän taiteen tuotantokollektiivi, jonka produktioita ovat olleet esim. taiteilijaresidenssissä syntyneet teokset Me oltiin Mjösundissa (-05) ja My favourite part.... (-06). Tällä hetkellä Anna työskentelee yhdessä Tashi Iwaokan kanssa marraskuussa ensi-iltaan tulevan Ihana maailma! -teoksensa parissa. Annan lähitulevaisuuden haaveena on saada Ehkä tuotantoa-kollektiivin toiminta pyörimään täydellä volyymillä tuoden jäsentensä töitä paremmin esille. Ehkä tuotantoa -kollektiivin muodostavat Anna Torkkel, Viola Perra, Maija Reeta Raumanni ja Tashi Iwaoka.
Kuva teoksesta Me oltiin Mjösundissa. Kuvassa: Tashi Iwaoka, Anna Torkkel, Jouni Järvenpää ja Eeva Muilu Kuva: Ilona Sammalkorpi
Kuva teoksesta Todellisuudessa vain putosin rentona alas. Kuvassa: Anna Torkkel ja Jussi Hanhirova Kuva: Ilona Sammalkorpi
Mikä tahansa voidaan nähdä tanssina Anna lähtee työstämään teosta usein jostakin käsitteestä, visiosta tai kokemuksesta. Työstettävän materiaalin lähde on monesti henkilökohtainen, mutta lopullinen esitetty muoto voi olla hyvinkin vieraannutettu tai käännetty. Teoksen teema ja esityksen konsepti muokkautuvat pitkälle ajattelussa: jo ennen varsinaisen tekoprosessin alkua saattaa olla useita kuvitteellisia teoksia valmiina. Työskentelyssä hän käyttää esim. rajattua improvisaatiota ja kehotila- sekä mielikuvaharjoitteita. Tekeminen, kokeilu ja lopputulos eivät rajaudu ainoastaan nk. tanssiin, vaan Anna käyttää teoksissaan myös puhetta ja ääntä sekä liikettä laajemmin ajateltuna. Mikä tahansa esitetty liike tai mikä tahansa esitetty teko on oikealla tavalla motivoituna käyttökelpoista materiaalia tanssiteokseen. Anna on kiinnostunut työskentelystä, jossa tekoprosessi jatkuu saumattomasti reaaliaikaisessa esityksessä, ja jossa tutkiminen on keskiössä. Myös kollektiivityöskentely ja jaettu tekijyys ovat ammatillisesti hänelle hyvin tärkeitä. Anna kokee läheiseksi ajatuksen, että hänen teoksensa eivät ole ensisijaisesti hänen, vaan positiivisesti alttiita ja avoimia ulkoapäin tuleville vaikutteille.
Kuvat residenssistä Kustavissa 2006 Vasemman puoleisessa kuvassa Anna Torkkel. Oikean puoleisessa kuvassa: Ria Higler, Joa Hug, Eeva Muilu ja Anna Torkkel Kuvat: Sonja Pregrad
Mummun mustikkakeittoa ja lapsellisuutta Anna ei osaa nimetä lempiväriä, mutta hän rakastaa mustikoita, ja lähes kaikkea mitä niistä voi valmistaa. Hänet saa nauramaan oman pienen perheen jäsenet, siskot ja ystävät. Tiettyä huvittavaa vitsikkyyttä hän pystyy näkemään monissa arkipäiväisissä asioissa, ihmisten toiminnassa ja olemisessa. Kaupungilla ohikulkevien ihmisten ja tapahtumien havainnoinnin Anna kokee inspiroivana puuhana: yhtäkkiä ohitse saattaa lipua joku tai jotain, joka käynnistää hupaisan ajatusketjun. Vihaiseksi ja surulliseksi hänet saa itsekkyys, katkeruus ja kyynisyys. Katkeruuteen sortunut ihminen on hänen mielestään surullinen ilmestys, oman vihansa vanki.
Annan puolitoistavuotias tytär Elli on muuttanut häntä sekä ihmisenä että taiteilijana. Äitiyden myötä Anna koki saavansa myös itse uuden kehon, johon tutustuminen oli jännittävää ja raikastuttavaa. Ellin kautta hän pystyy samaistumaan lapsen kokemusmaailmaan ja näkökulmaan, joka on hänen mielestään erittäin palkitsevaa ja opettavaista. Lapsen saaminen on laittanut myös elämänarvot uuteen järjestykseen. Perfektionistiselle Annalle työ on edelleen hyvin tärkeää, mutta hän ei suhtaudu siihen enää kuoleman vakavasti. Uuden perspektiivin löytäminen on auttanut Annaa näkemään työnsä laajemmassa kontekstissa sekä suhtautumaan itseensä tekijänä ja esiintyjänä kevyemmin. Tanssitaiteilijan työ vaatii omaa aikaa ja keskittymistä eikä se aina mahdollistu pienen lapsen kanssa. Anna haluaakin olla aina hetkessä läsnä, ja pyrkii näin löytämään tasapainon eri roolien välillä.
Elämänvalintoja Freelance-tanssitaiteilijana toimiminen ei ole helppoa, mutta Annalle se on selkeä valinta. Freelacerius tuo mukanaan jatkuvan taloudellisen epävarmuuden, mutta antaa myös tietyn vapauden ja riippumattomuuden, jonka hän kokee ehdottomana taiteilija-idetiteetilleen.
Tällä hetkellä aika ei riitä varsinaisena tanssiopettajana toimimiseen, vaikka Anna pitää opettamisesta ja kokee sen myös antoisana työnä. Etenkin teini-ikäisten kanssa työskenteleminen on hänen mielestään mielenkiintoista ja haastavaa. Kokopäivätoimisena freelancerina useita vuosia toiminut Anna on opettanut monenlaisia ja -ikäisiä tanssin harrastajia ja alan ammattilaisia. Free-kentän tekijöille opettamisesta saatu palkka on usein välttämätön ja ainoa säännöllinen tulonlähde.
Anna luonnehtii itseään itsepäiseksi ja mainitsee huonoksi puolekseen, että on usein kaikesta parhaiten tietävä. Jos Anna ei olisi taiteilija, hän työskentelisi mieluusti esim. jonkin kansainvälisen tutkimuksen parissa tai toimittajana. Todellisuudessa hän ei ole kuitenkaan miettinyt muuta työtä. Anna Torkkel on tanssitaiteilija, joka luovii itsenäisesti tanssin haastavalla kentällä.
Kuvat teoksesta CARLO FOR EVER Kuvissa: Anna Torkkel Kuvat: Tashi Iwaoka